Tuesday, September 29, 2015

Ihana Lontoo

Olin tuossa elokuussa Lontoossa. Se oli elämäni ensimmäinen lentomatka. Ja etäisin kohde. En siis oo koskaan lentänyt, käynyt Ruotsia tai Viroa kauempana saati ollut yksin ulkomailla. Toi oli kaikin puolin ihan uusi kokemus mulle. Kaikki piti selvittää alusta loppuun etukäteen niin hyvin kuin mahdollista. Se oli aika hermoja raastavaa kun piti ottaa selvää vaikkapa siitä, kuinka lähtöselvitys tapahtuu. Okei no ei ihan, mutta melkein. Siis jokainen pikkuasia, mitä konkarimatkailijat ei tule edes välttämättä ajatelleeksi.
Lensin Jyväskylästä ensin Helsinkiin, josta oli jatkolento Heathrow'n kentälle. Mun lento lähti viittä vaille kuusi aamulla ja se oli kolea sumuinen aamu. Se oli tosi jännittävää kun olin oikeesti ensimmäistä kertaa lentokoneessa ja oman tietotaitoni varassa. Tein myös päätelmän, etten ole lentopelkoinen ja lentäminen oli vähän kuin istuis junassa. Kyyti oli tosin tasaisempaa. Kiitokset Finnairille hyvästä palvelusta ja tasaisesta kyydistä :D

Saavuin perille tiistaina yhdeksän aikaan aamusella paikallista aikaa. Siinä olikin aikaa etsiä hotelli jättääkseni matkatavarat säilytykseen ennen sisäänkirjautumista. Hyvä että aikaa oli, sillä etsin loppujen lopuksi mun hotellia kaksi tuntia. Jäin ensin väärällä metroasemalla pois ja ihana TfL:n työntekijä neuvoi (siis itsehän en suomalaisena voinut neuvoa kysyä, taisin näyttää aika eksyneeltä) jäämään asemalla X.
Tähän väliin on hyvä kertoa tekemäni huomio. Paljon luin varoituksia taskuvarkaista, jotka tulevat auttamaan tai kysymään neuvoa ja samalla putsaavat sut. Mennessä ajattelin, että joo oon kyllä supertarkkana ja pidän kaiken visusti lähettyvillä. Mut sit kun se konnari (? en oo varma mikä sen ammattinimike oli..) neuvoi, niin tuli sellanen "tyhmä" olo. Sillä hetkellä joku ois voinut viedä vaikkapa mun arvotavarat, kun huomio oli kartassa ja siinä miehessä. Kuinka helposti sitä lankeaakaan kaikkeen tollaiseen.


Tarkistin sitten kyllä, että oli TfL:n logot vaatteissa. Oli siis oikealla asialla, mutta on se oikeasti siis mahdollista tulla ryöstetyksi. Ei sitä siinä tilanteessa tule ajatelleeksi, että pidämpä varuiksi tiukempaa kiinni laukusta. Loppupeleissä en erityisen varovainen ollut, mutta tein pieniä varotoimenpiteitä siltä varalta, jos jotain käy. Tai ehkä pitää vaan hommata foliohattu..
Siellä huomasin että en olekaan niin huono englannin kielessä, mitä ajattelin. Pikemminkin yllätyin, kun osasin paremmin kuin olin kuvitellut. Mitä vähemmän ajatteli mitä niinkun aikoo sanoa, sitä luontevammin se sujui. Vaikka en loppujen lopuksi sen suurempaa small talkia (näin suomalaisena) harrastanutkaan, tuli kuitenkin paljon erityisesti ääntämiseen harjotusta. Jos ei lasketa sitä ihanaa Sainsbury's:n myyjää joka jäi juttelemaan. Vaihettiin siinä muutamat sanat, se oli tosi mukava juttu. Harvemmin täällä kotimaassa tuollaista tapahtuu.

Tähän lopuksi mä voisin vielä tiivistää, että oli aivan ihana reissu. Tuli shoppailtua, kuvattua ja oltua onnellinen.