Sunday, July 7, 2013

Musta tuoli

Mä oon pitkään pelkistäny huoneen sävyjä vaaleaan ja tummaan. Puun väristä oon pyrkiny eroon etupäässä huonekalujen osalta. Huoneessa on tällä hetkellä puunväristä vain yksi arkku ja tuo tuollainen missä oikeasti pidetään polttopuita, mutta mulla siinä on levyjä. Arkku olisi tarkoitus tässä maalailla, kunhan saisi oikeanlaisen maalin ja olis tarpeeksi viitsimystä.

070713oma_huone2

Tuo kuvassa lasikulhossa näkyvä valaisin on ihan omista käsistä. Hinnaksi tuli kaikkinensa kymmenisen euroa. Tuossa oli isompi lamppu, mutta se meni rikki jo parin ensimmäisen päivän jälkeen. Se lepää peltirasian kannen päällä.

070713oma_huone1

Peiliseinässä ollut hylly lähti irti ja kittaan ja maalaan reiät piiloon. Seinusta jää näillä näkymin tuollaiseksi. Hyllylevylle mulla on muuta käyttöä.

Valkoinen jakkara odottaa toista maalikerrosta ja sen päälle laitoinkin kaikki sellaiset tavarat, joita voi tarvita kuvailuissa, jotta ovat nopeasti saatavilla. Eli hiuslakkaa ja puuteria yms. Laitoin samaan paikkaan sitten omat shampooni ja muut.

Musta tuoli onkin uusin ostos. Kävin hakemassa sen omakseni tänään. Alunperin halusin sen valkoisena, mutta täytyikin tyytyä mustaan.

Huomenna ottamaan kuvat Keskisuomalaisen juttuun :p

Thursday, July 4, 2013

Hermoloma



Ennen kesää päätin, että saadessani sopivan välin ajan tappamiselta sängyssä maaten aion lähteä muutamaksi päiväksi latailemaan akkuja, vähän kuvaamaan, syömään paljon ja katsellen auringonnousua. Mummin mökin ympäristö on ihanan rauhallinen, siellä oikeasti saa olla rauhassa eikä tarvitse murehtia turhia, ainakaan toivottavasti.

Viime viikolla lähdin kolmeksi yöksi miettimään maailman syntyä ja suklaapatukoiden valmistusta. En voi sanoa, että aika olisi käynyt pitkäksi tai olisin tylsistynyt. Ehkä siltä saattoi vaikuttaa, mutta oikeasti mä nautin siitä että sain vaan olla ja ihmetellä maailmaa. Mä melkein raivostuin kun joku kotoa viestitteli, että miten menee. Mä haluan itsenäistyä pikkuhiljaa, irtaantua perheestä pikkusen kerrallaan. En olla niin takertunut kuin pienempänä. Mun tavoitteena on muuttaa kotoa kahdeksantoistakesäisenä. En ehkä pääse tavoitteeseen, mutta aina on toivoa.

Kun palasin kotiin, urbaaniin ympäristöön, kaikki levällään olleet asiat iski päin naamaa. Oli pakko ottaa neula käteen ja alkaa parsia palasia yhteen. Tällä hetkellä olen yllättävän tyytyväinen ja onnellinen. Oon opetellut nauttimaan pienistä asioista. Ystävät tekee mut onnelliseksi. Sanat "kiitos" ja "anteeksi" ovat pieniä suuria sanoja. Jos joku pyytää multa anteeksi, olen iloinen, jos joku kiittää mua jostain, olen iloinen. Joskus toivoisin anteeksipyyntöä, mutta aina sitä ei saa pyytämättä ja sen pyytäminen tuntuu jotenkin nöyryyttävältä. Se tuntuu heikon merkiltä. Itse pyydän turhankin usein anteeksi, mitättömistäkin asioista. Mielestäni parempi liian usein kun ei koskaan.

Muistakaa elää jokainen päivä niin kuin se olis teidän viimeinen! Koskaan ei tiedä milloin oma aika koittaa. Mä oon paljon pohtinut, että mä en pelkää kuolemaa. Se jotenkin loisi vaan rauhan, enkä pelkää itse kuolemaa vaan sen seurauksia. Oon oppinut myös, että kaikki mitä mä teen, vaikuttaa lopulta muhun itteeni. Mä en varsinaisesti usko mihinkään jumalaan tai muuhun, mutta viimeaikoina on tapahtunut sellaisia asioita, joille en oikein löydä mitään selitystä. En myöskään usko, että vaikka olisin paha, joutuisin helvettiin kuoleman jälkeen. Se olisi vain rangaistus mulle ja syntyisin uudelleen ehkä toisena ihmisenä, ehkä eläimenä. Jos eläisin tämän elämäni hyvin, pääsisin taivaan kautta ilman mitään rangaistuksia uudessa ruumiissa tänne.

Halusin olla syvällisempi. Nauttikaa jokaisesta hetkestä. Myös siitä, kun melkein kuolette tylsyyteen. Ajatelkaa se positiivisesti: teillä ei ole mitään tekemistä, teillä on vain aikaa. Voitte ottaa vain rennosti, ei tarvitse murehtia eikä huolehtia.

270613mökkikuvailut2 270613mökkikuvailut3 270613mökkikuvailut4 270613mökkikuvailut1 280613mökkikuvailut6 280613mökkikuvailut5