Saturday, November 24, 2012

Mustan kissan tango


Perjantai & lauantai
-Kavereita
-Uusia tuttavuuksia
-Hyvää ruokaa
-Paljon, paljon nauramista
-Hauskanpitoa

Saturday, November 17, 2012

Funeral

Hei ja hyvää iltaa.

Mulla on mennyt kolmisen viikkoa noiden hautajaiskuvien kanssa, vaikka niitä oli monta kertaa vähemmän kuin silloin niitä hääkuvia. Nyt kuitenkin sain ne laitettua eteenpäin. Kuville en tehnyt juurikaan mitään, kuten en yleensäkkään. En tykkää hirveästi muokkailla kuvia. Jotain pientä sävyjen lämmittämistä ja ehkä horisontin suoristamista ja koon muuttamista blogiin sopivaksi. Tykkään sellaisista mahdollisimman luonnollisista kuvista, jotta se tunnelma välittyisi suhteellisen oikeanlaisena. Ei mun kuvia voi sanoa muokatuiksi ja siksi käytänkin sanaa 'käsitellä'. Samaa tarkoittaa, mutta muokkaus on mun korviin sellaista monen tunnin äherrystä yhden kuvan kanssa ja suuria muutoksia alkuperäiseen kuvaan verrattuna.

Näihin hautajaiskuviin olis sopinut sellainen viileä tunnelma. Olihan hautajaispäivänä hiukan pakkasta ja luntakin maassa. Eikä hautajaiset ehkä se sydäntä lämmittävin tilaisuus olekaan. Itse kyllä pidin ottamistani kuvista. Toisaalta laadussa kärsittiin, koska objektiivi ei ollut se parhaimmasta päästä, mutta oli siellä joukossa simpukan helmiäkin. Tuosta tuli mieleen kliseinen iskurepliikki "Onko sun vanhemmat simpukoita, kun sä olet tuollainen helmi" Pysytelläkseni aiheessa pomppimatta ääripäästä ääripäähän, siirrän teidät katselemaan ottamiani kuvia. Laitan tähän taas sellaisia kuvia, joista ei tunnista henkilöitä niin helposti. Saatte kuitenkin niistä selville päivän kulkua ja mun amatöörimäisyyttä.

Paitsi että. Ennen kuin siirränkään teitä kuviin, niin kerron vähän tarkemmin kuivan tekstin avulla tuosta päivästä. Aamupäivällä isä tuli tosiaan hakemaan mua leiriltä. En tiennyt oliko hautajaiset suuremmassakin mittakaavassa, vai pienimuotoiset joissa oli vain lähimmät ja tärkeimmät. Toivoin hyvin pienimuotoisia, sillä en olisi jaksanut juuri silloin pomppia kappelin puolelta toiselle ikuistamaan jokaisen itkevän hautajaisvieraan. Toiveeni toteutui ja hautajaiset olivat hyvin pienimuotoiset. Siellä oli vain vainajan lapsenlapsi ja tämän mies ja pari vainajan ystävää. Kuvaukset vedin rutiinilla, enkä paljoa ajatellut sitä, mistä kuvaan ja miten. Kuvaamisesta on tullut mulle rutiinia. Jos joku haluaa olla kuvattavana ja pyytää mua kuvaamaan, niin en mieti kuin korkeintaan yhden sydämenlyönnin. Tosin, silloin kun saan kuvauskeikan, niin sydän jättää muutaman lyönnin välistä.

Sunday, August 19, 2012

Satu♥Jouko - Naemareissulla

Heipsan!

Otsikosta voitte varmaankin jo päätellä melko pitkälle, mistä tämä postaus tällä kertaa kertoo ja missä oikein eilen olin kuvaamassa.

Kerrattaneen hieman. Eräänä päivänä olin sisareni kanssa kaupassa. Sain viestin, että mun ottamiin polttarikuviin oltiin todella tyytyväisiä ja siispä pariskunta halusi minut häihinsä kuvaajaksi. Olin hypätä kattoon, sillä en olisi ikimaailmassa kuvitellut pääseväni häihin kuvaamaan.

Eilen koitti tärkeä päivä ja heräsin aamulla melko aikaseen, sillä oli silitettävä vaatteet ja muuta pientä puuhaa. Piti tarkistaa että kaikki tarvittava on mukana. Sain noin yhden aikaan viestin, että kaaso, kaason miesystävä sekä itse morsian ovat tulossa hakemaan mua. Hilpaisin välittömästi sovittuun paikkaan, jotta olisin varmasti ajoissa, eikä mun takia oltaisi myöhässä. Odottelin pienen hetken ja huomasin tutun auton. Kipaisin sisälle kamppeineni kera ja siitä alkoikin sitten päivän varsinainen ohjelma.
Pienen pysähdyksen kautta pikavauhtia kirkkoon. 13:40 oli sovittu aika olla kirkolla, mutta morsiamen kanssa oli mennyt hieman enemmän aikaa, joten taisi sitä vähän ylinopeuttakin olla että ehdittäisiin ajoissa. Matkalla mua vähän huoletti, kun ei jännittänyt yhtään. Tiesin että jossain vaiheessa se jännitys tulee ja menee. Usein se on ennen tapahtumaa. Päästiin kirkolle ja morsian sekä kaaso menivät morsiushuoneeseen valmistautumaan. Mä menin sisälle tarkistamaan asetukset ja laitoin laukun oven suulle odottamaan.
Aikaa oli hyvästi ennen vihkimistilaisuuden alkua, joten otin silloin kauempaa muutamia yleiskuvia hääväestä ja muutamia lähemmältä. Halusin yrittää ikuistaa tilaisuuden sellaisena kuin se olikin. En alkanut leikittelemään kameralla, vaan pidin kameran puoliautomaatilla, jotta kuvat olisivat taatusti onnistuneita. Ainakin valotuksen suhteen. Kiertelin kirkossa ja vähän kertailin asioita, joita kerrottiin keskiviikkoisessa hääharjoituksessa.
Katsoin kelloa ja huomasin sen olevan jo niin paljon, että oli aika asettua alkuasemiin. Häämarssi alkoi ja ovet aukesivat ensin toinen ja hetkisen päästä toinen. Isä ja morsian seisoivat oven takana ja silloin mun jännitys alkoi. En tiedä miksi, mutta mua jännitti siinä vaiheessa niin paljon, että kädet tärisi ja junttasin kameran kasvoihin kiinni, jotta saisin tuettua sen mahdollisimman hyvin. Kuvanvakaaja oli kyllä kuvien pelastus. Olisi ollut tajuttoman noloa pilata morsiamen saatto. Vihkimisen jälkeen naurettiin sitä miten kaikki, morsian, sulhanen, kaaso ja bestman olivat kaikki aivan paniikissa. Kun morsian oli saatettu puoleen väliin ja isä luovuttanut tyttärensä sulhaselle, jännitys laantui ja pystyin keskittymään kuvaamiseen.
Kun morsiuspari oli päässyt kirkosta ja olivat matkalla juhlapaikalle, me lähdettiin kaason kanssa melkein heti perään, sillä oli otettava kuvat vastanaineesta parista. Kuvat onnistuivat kyllä hyvin, ainakin mun mielestä. Kuvien jälkeen me lähdettiin juhlapaikalle odottamaan hääparia. Pian pari saapuikin ja ulkona oli onnittelu ja minä yritin parhaani mukaan kuvata jokaisen vieraan. Noin 80 vieraan kuvaaminen onnittelussa oli aika haastavaa, sillä moni onnitteli todella nopeasti, eikä kunnon kuvaa saanut. Onneksi kuvasin suurimman osan läheltä vielä pöytäkunnittain.
Juhlinta jatkui myöhään iltaan ja kun morsiuspari lähti, alkoi muukin jäljellä ollut hääväki lähteä. Monet olivat aivan tuitterissa ja ajokunnossa olevat pystyi laskemaan kepeästi yhden käden sormilla. Kaikki vieraat ottivat mut aivan tosissaan kuvaajana, eikä minään räkänokka ipanana. Oli niin kovin tärkeä olo.

Ruoka oli aivan taivaallista ja kakku todella herkullista. Ruokana oli ainakin uusia perunoita, savusiikaa, lihakastiketta ja italiansalaattia. Nuo muistan ainakin. Kakku oli vadelmakakku ja iltapalalla oli mm. aivan ihanaa italiansalaattia, vihersalaattia, lihapullia, pikkunakkeja ja karjalanpiirakoita.
Kuvat ei ole mitenkään yhteydessä tekstin kulkuun.

Mitä mieltä olette kuvista?[1]

Sunday, January 1, 2012

Ensimmäinen blogiteksti

Tämä on blogini ensimmäinen teksti. Poistin muutamia postauksia, jotta saisin Picasan verkkoalbumiin
tilaa uusille kuville. Tila hupeni nopeasti, kun huomasin, että kuvat ovat
suuria tiedostokooltaan, joten tilaa kuluu huomattavasti enemmän.
Tästä edespäin muokkaan kuvat pienemmiksi, jolloin ne vie vähemmän tilaa.