Tuesday, January 12, 2016

UUSI BLOGI UUDELLA ALUSTALLA

Heippa,

Bloggailen tätä nykyä Stoori-blogiportaalissa ja sen myötä tämä blogi sulkeutuu. Kirjoittelen useammin samankaltaisista aiheista kuin tähänkin asti. Portaalissa on paljon muitakin blogeja liittyen mm. sisustukseen, liikuntaan, yrittämiseen ja itse tekemiseen sekä muotiin ja musiikkiin, valokuvausta unohtamatta.

Kuvaa klikkaamalla pääset suoraan mun Stoori-blogiin. Tervetuloa mukaan lukemaan ja katselemaan!

Tuesday, September 29, 2015

Ihana Lontoo

Olin tuossa elokuussa Lontoossa. Se oli elämäni ensimmäinen lentomatka. Ja etäisin kohde. En siis oo koskaan lentänyt, käynyt Ruotsia tai Viroa kauempana saati ollut yksin ulkomailla. Toi oli kaikin puolin ihan uusi kokemus mulle. Kaikki piti selvittää alusta loppuun etukäteen niin hyvin kuin mahdollista. Se oli aika hermoja raastavaa kun piti ottaa selvää vaikkapa siitä, kuinka lähtöselvitys tapahtuu. Okei no ei ihan, mutta melkein. Siis jokainen pikkuasia, mitä konkarimatkailijat ei tule edes välttämättä ajatelleeksi.
Lensin Jyväskylästä ensin Helsinkiin, josta oli jatkolento Heathrow'n kentälle. Mun lento lähti viittä vaille kuusi aamulla ja se oli kolea sumuinen aamu. Se oli tosi jännittävää kun olin oikeesti ensimmäistä kertaa lentokoneessa ja oman tietotaitoni varassa. Tein myös päätelmän, etten ole lentopelkoinen ja lentäminen oli vähän kuin istuis junassa. Kyyti oli tosin tasaisempaa. Kiitokset Finnairille hyvästä palvelusta ja tasaisesta kyydistä :D

Saavuin perille tiistaina yhdeksän aikaan aamusella paikallista aikaa. Siinä olikin aikaa etsiä hotelli jättääkseni matkatavarat säilytykseen ennen sisäänkirjautumista. Hyvä että aikaa oli, sillä etsin loppujen lopuksi mun hotellia kaksi tuntia. Jäin ensin väärällä metroasemalla pois ja ihana TfL:n työntekijä neuvoi (siis itsehän en suomalaisena voinut neuvoa kysyä, taisin näyttää aika eksyneeltä) jäämään asemalla X.
Tähän väliin on hyvä kertoa tekemäni huomio. Paljon luin varoituksia taskuvarkaista, jotka tulevat auttamaan tai kysymään neuvoa ja samalla putsaavat sut. Mennessä ajattelin, että joo oon kyllä supertarkkana ja pidän kaiken visusti lähettyvillä. Mut sit kun se konnari (? en oo varma mikä sen ammattinimike oli..) neuvoi, niin tuli sellanen "tyhmä" olo. Sillä hetkellä joku ois voinut viedä vaikkapa mun arvotavarat, kun huomio oli kartassa ja siinä miehessä. Kuinka helposti sitä lankeaakaan kaikkeen tollaiseen.


Tarkistin sitten kyllä, että oli TfL:n logot vaatteissa. Oli siis oikealla asialla, mutta on se oikeasti siis mahdollista tulla ryöstetyksi. Ei sitä siinä tilanteessa tule ajatelleeksi, että pidämpä varuiksi tiukempaa kiinni laukusta. Loppupeleissä en erityisen varovainen ollut, mutta tein pieniä varotoimenpiteitä siltä varalta, jos jotain käy. Tai ehkä pitää vaan hommata foliohattu..
Siellä huomasin että en olekaan niin huono englannin kielessä, mitä ajattelin. Pikemminkin yllätyin, kun osasin paremmin kuin olin kuvitellut. Mitä vähemmän ajatteli mitä niinkun aikoo sanoa, sitä luontevammin se sujui. Vaikka en loppujen lopuksi sen suurempaa small talkia (näin suomalaisena) harrastanutkaan, tuli kuitenkin paljon erityisesti ääntämiseen harjotusta. Jos ei lasketa sitä ihanaa Sainsbury's:n myyjää joka jäi juttelemaan. Vaihettiin siinä muutamat sanat, se oli tosi mukava juttu. Harvemmin täällä kotimaassa tuollaista tapahtuu.

Tähän lopuksi mä voisin vielä tiivistää, että oli aivan ihana reissu. Tuli shoppailtua, kuvattua ja oltua onnellinen.



Saturday, July 25, 2015

Tulevaisuuden pohdintoja



Mä en oo pitkään aikaan kirjottanut mitään. Enkä oo kyllä oikein kuvannutkaan. Tässä kesän aikana oon tainnut ottaa kameran kunnolla käteen vain kaksi kertaa. Oon yrittänyt keksiä mistä löytäisin sen innon taas kuvata. Jotenkin oon vähän hukassa. Sikäli tää on hassua, koska haluaisin kauheesti kuvata, mutta joku toistaiseksi tuntematon asia estää tarttumasta kameraan. Ehkä oon vaan menettänyt itsevarmuuteni kuvaajana. Tai jotain...

No mutta. Ainoa asia mikä mun mieltä rassaa, ei ole vain tuo kuvausinnon hiipuminen. Myös se, että mua ahdistaa tulevaisuus ja mitä mä oikeesti haluan tehdä. Mun opinnot tulee mitä todennäköisemmin venymään neljännelle vuodelle, joten kiirehän ei vielä ole tehdä päätöksiä. Tai no, miespuolisena henkilönä tietyt velvoitteet koputtelevat ihan oven takana. Ne siis varmaankin ensimmäisenä valokuvausopintojen jälkeen alta pois. Sitten ehkä voisi olla hyvä hetki pysähtyä ja miettiä.

Ehkä suurimman ongelman tuun kohtaamaan siinä, että en oo missään nimessä opiskelijatyyppiä. Mä en vaan tykkää siitä, että istun jossain tilassa kymmenen -tai useamman- muun kanssa ja kuuntelen seuraavan tehtävänannon. Mä mielummin opiskelisin oppisopimuksella tai suorittaisin tutkinnon työpaikalla. Oon vakavasti harkinnutkin tuota työpaikalla suorittamista, mutta siinä on oma ruljanssinsa. Mä pidin älyttömästi työssäoppiessa siitä, että tuotin jollekkin toiselle materiaalia enkä edistänyt ainoastaan omaa oppimistani.

Yllättävän monelle tulee yllätyksenä se, että oon parhaillaan kouluttautumassa työttömäksi. Moni ei uskalla myöntää sitä vaan toppuuttelee. Mutta se vaan on se tosiasia, ellei sitten perusta omaa yritystä ja ala kilpailemaan muiden kuvaajien kanssa. Ei kyllä saisi liikaa yleistää, kun onhan näitäkin töitä. Ne vaan on niin kiven alla, että on kuin ei olisikaan. Ja no toisaalta, en mä kyllä haluaisi elää kädestä suuhun periaatteella vain siksi, että työtä on niukasti. Vaikka ainahan voi tehdä kuvausten ohella jotain muutakin, mutta kyllä mä haluaisin tienata elantoni yhdellä työllä.

Jos joku kysyy multa, että missä näen itseni kymmenen vuoden päästä. Mä en osaa vastata. Tai osaan, mutta keksin jonkun vastapuolea miellyttävän vastauksen. Kuten "Varmaankin työskentelen jonkun alaisena alan X firmassa, asun omassa kämpässä ja saatan omistaa kissan". Todellisuudessa mä oon aivan ulapalla siitä, kuka ja mitä mä haluan olla. Yksi vaihtoehtohan on tosiaan se, että perustan yrityksen, teen 50-60 tuntista työviikkoa ja yritän tienata leivän pöytään. Ja ehkä joskus palkata lisää väkeä. Mutta mikä se yritys olisi? Sitä onkin syytä pohtia.